Erland Oksanen näyttää vaihtaneen paikkaa laajalla alueella Innoko ja Yukon -jokien ja niiden sivujokien varsilla, aina toivoen löytävänsä edellistä paremman valtauksen ja pääsevänsä rikastumaan. Vuonna 1918 hän ilmoittaa pysyväksi osoitteekseen Fairbanks. Tämä käy ilmi hänen ensimmäisen maailmansodan aikaisesta kutsuntakortistaan. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914, mutta Yhdysvallat oli virallisesti puolueeton vuoteen 1917, vaikka se antoikin elintärkeää apua
Kategoria: Amerikkaan kadonneen isovaarini jalanjäljissä
Seuraan isoisän isäni Erland Oksasen matkaa Asikkalasta Kemin kautta Amerikkaan, minne hän muutti vuonna 1900. Amerikan kaivoksilla vierähti yli 20 vuotta, siitä suurin osa Alaskan kultakentillä. Vuonna 1922 isovaari Erland teki jälleen uuden täyskäännöksen elämässään, kun hän lähti ensimmäisen amerikansuomalaisen siirtokunnan mukana Neuvosto-Venäjälle. Matkasta Neuvosto-Venäjälle on tulossa kirja. Blogissani kerron mitä tapahtui sitä ennen.
Valtauksia ja riitoja – suomalaisia Alaskassa
Kultakenttien tulokkaat työskentelivät yleensä ensin valtausten omistajille työvoimana ja yrittivät näin säästää rahaa oman valtauksen ostoon. Työpäivät alkoivat auringonnousun aikaan ja kestivät usein pitkälle yöhön. Harvalla tulokkaalla oli heti tarpeeksi pääomaa rekisteröidä oma valtaus ja maksaa siitä vaadittava lunastussumma. Isovaari Erland pääsi melko nopeasti kiinni valtauksen syrjään lunastamalla viimeistään 1911 osakkuuden yhdessä kahden muun suomalaisen,
Lapio, kuokka ja pyssy – prospäkkärin elämää
”Tuskin löytynee maailmassa onnellisempaa ihmistä kuin kullanetsijä sillä hetkellä, jolloin hän perkkausalastaan löytää kultakimpaleen tai kallion, jossa huomaa olevan runsaammassa määrässä kultaa. Hän näkee suuret vaivansa palkituiksi ja toivo rikkaudesta täyttää mielen.” (Järnefeldt s. 174) Järnefelt jatkaa todeten, että kullanetsijän elämässä ei ole mitään kadehdittavaa. Hän kulkee paikasta paikkaan kaivantokuokka ja lapio olallaan. Muonavaroja hänellä
Jokilaivoja ja koiravaljakoita – pitkä matka Alaskan kultakentille
Alaskan kultakentille lähtijän kannatti tehdä varusteostoksensa Seattlessa, koska Alaskassa kaikki oli kalliimpaa – jouduttiinhan varusteet ruokasäilykkeitä myöten tuomaan sinne muualta. Näin teki varmasti myös isovaari Erland ennen lähtöään. On muutama todennäköinen, joskin varmistamaton reitti, mitä kautta hän lopulta päätyi Seattlesta ensimmäiseen tunnettuun asuinpaikkaansa Ophiriin. ”Rikkaan miehen reitti” oli kallein mutta helpoin. Siinä kuljettiin jäättömänä aikana
Seattle nousee lamasta – portiksi Alaskan kultakentille
Alaskassa tehtiin kultalöytöjä jo 1870-luvulta alkaen, mutta varsinainen ensimmäinen kultaryntäys – Klondike Gold Rush – tapahtui vuosina 1897–1898. Yhdysvaltain länsirannikolla, lähellä Kanadan rajaa sijaitsevassa Seattlen kaupungissa jo ensimmäiset huhut valtavista kultarikkauksista herättivät orastavaa kiinnostusta. Olisiko mahdollista ohjata edes pieni osa rikkauksista laman keskellä kituvaan kaupunkiin? Villeimmätkin huhut saivat vahvistusta, kun höyrylaiva Portland saapui heinäkuussa 1897
”Met olemme tällä kiertämäs ja oppia ottamas” – lähtö Coloradoon
Huolimatta enemmän tai vähemmän vakituisesta työpaikasta nuoret miehet, joita ei perhe pidätellyt, usein halusivat lähteä koettamaan onneaan muualla Amerikassa. Lähtöön vaikutti tietenkin toive paremmasta palkasta mutta myös seikkailunhalu. Jämähtäminen yhteen paikkaan ei houkutellut, kun kerran suuressa maailmassa oltiin ja näkemistä ja kokemista riitti loputtomiin. Tieto työpaikoista kulki suusta suuhun ja matkaan lähdettiin yleensä yhdessä sopivalla
”Kyllä se oli hauskaa kun pääsin tänne Oksasen luo” – työntöä ja vetoa siirtolaiseksi
Siirtolaiseksi lähdettiin useista syistä, jotka voidaan niputtaa kahteen sanaan: työntö ja veto. Työttömyys, epämiellyttäväksi koettu työ, köyhyys, asevelvolliseksi joutumisen pelko tai perheen sisäiset ristiriidat saattoivat olla työntämässä Suomesta valtameren taakse. Amerikasta saapuneet kirjeet, joissa kerrottiin hyvästä palkasta ja vapaasta ilmapiiristä, usein vielä höystettynä valokuvilla, joissa oltiin pukeuduttu suuren maailman malliin, olivat yksi tärkeimmistä vetävistä tekijöistä.
100 vuotta sitten amerikansuomalaiset lähtivät rakentamaan uutta työläisten valtakuntaa
Tasan 100 vuotta sitten Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonin osavaltion Astoriasta matkaan lähtenyt kalastusosuuskunnan pääjoukko saapui Knäsöön, Vienanmeren rannalle, aikomuksenaan uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous. 1920-luvun alussa, heti kun bolševikit alkoivat vakiinnuttaa valtaansa Venäjällä, amerikansuomalaisten vasemmistolaisten keskuudessa levisi valtava innostuksen aalto: oli päästävä rakentamaan uutta, uljasta työläisten valtakuntaa! Perustettiin osuuskuntia, joihin liittyneet luovuttivat usein koko omaisuutensa. Lopulta matkaan
Amerikansuomalaisten kalastajien kummallinen kokeilu Knäsössä 1922
Olen historiablogissani seurannut isovaarini Erland Oksasen matkaa Amerikkaan. Sarja jatkuu vielä, mutta tähän väliin paljastus: isovaarin matka ei pääty Amerikkaan vaan jatkuu Oregonin osavaltion Astoriassa perustetun kalastusosuuskunnan matkassa Vienan Karjalaan. Kalastusosuuskunnan seikkailuista on vastikään julkaistu kirja Amerikansuomalaiset Knäsössä, Neuvosto-Venäjällä 1922. Kirjoittaja olen tietenkin minä itse, Tuija Wetterstrand, ja kustantaja Siirtolaisuusinstituutti (joka otti kirjasta niin pienen
”Nyt otan kynän käten” – kuulumisia Evelethistä
Vilkkaasti liikennöivät valtamerilaivat kuljettavat matkustajien ja rahdin lisäksi postia Euroopan ja Amerikan välillä. Siirtolaiset kaipaavat kuulumisia kotiväeltään ja kotona oltiin uteliaita kuulemaan miten elämä on lähtenyt sujumaan ”lännen kultalassa”. Erland saa 6. lokakuuta 1900 kirjeen sukulaiseltaan ja ystävältään Anton Etu-Sihvolalta Asikkalan Vesivehmaalta ja alkaa saman tien kirjoittaa vastausta. Kirje alkaa: ”Arvoisa Tuttavani AantonNyt otan kynän