100 vuotta sitten amerikansuomalaiset lähtivät rakentamaan uutta työläisten valtakuntaa

Tasan 100 vuotta sitten Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonin osavaltion Astoriasta matkaan lähtenyt kalastusosuuskunnan pääjoukko saapui Knäsöön, Vienanmeren rannalle, aikomuksenaan uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous. 1920-luvun alussa, heti kun bolševikit alkoivat vakiinnuttaa valtaansa Venäjällä, amerikansuomalaisten vasemmistolaisten keskuudessa levisi valtava innostuksen aalto: oli päästävä rakentamaan uutta, uljasta työläisten valtakuntaa! Perustettiin osuuskuntia, joihin liittyneet luovuttivat usein koko omaisuutensa. Lopulta matkaan lähtivät vuoden 1922 kuluessa vain Seattlessa perustettu Kylväjä-kommuuni ja Astoriassa perustettu kalastusosuuskunta vahvistettuna Ohiossa perustetulla rakennusosuuskunnalla. Samana vuonna Kanadassa perustettu Säde-kommuuni pääsi aloittamaan työt vasta neljä vuotta myöhemmin. Lisäksi amerikansuomalaisia pestautui mukaan kansainväliseen Kuzbas-hankkeeseen. Suurin osa joutui palaamaan pettyneenä ja tyhjin taskuin takaisin, mutta heidät vaiennettiin ja leimattiin vastavallankumouksellisiksi mikä osaltaan mahdollisti 1930-luvun alun Karjala-kuumeen, jolloin yli 6000 amerikansuomalaista muutti Neuvosto-Karjalaan järkyttävin seurauksin.

Näistä 1920-luvun pioneereista on julkaistu neljä kattavaa tietokirjaa. Suosittelen niitä kaikkia kesälukemiseksi:

Kamppinen, Ossi: Palkkana pelko ja kuolema Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Docendo 2019.

Lahti, Vesa-Matti: Siperia kutsuu! Kansainvälisen Kuzbas-siirtokunnan ja sen suomalaisten tarina 1921–1927. Into 2017.

Vanhala, Harri: Kommuuna Kylväjä – Amerikansuomalainen kolhoosi Donin aroilla. Siirtolaisuusinstituutti 2021.

Wetterstrand, Tuija: Amerikansuomalaiset Knäsössä, Neuvosto-Venäjällä 1922. Siirtolaisuusinstituutti 2022.

Tässä vielä tunnelmapala kalastajien saapumisesta Knäsöön. Surkea alku ennusti samanlaista loppua koko hankkeelle:

”Keskiviikkona 12. heinäkuuta Muurmanskiin matkalla ollut juna pysähtyi Knäsön vaihteessa siksi aikaa, kunnes Amerikasta lähteneet matkustajat saivat kammettua itsensä ja tavaransa ulos tavaravaunusta. Päivä oli kylmä, tuulinen ja sateinen. Kukaan ei ollut vastassa. Vaihteesta oli vedetty noin kolmen kilometrin mittainen sivuraide Knäsön kylään ja satamaan. Muutamaa vuotta aikaisemmin, kun Muurmannin Suomalaisen Legioonan päämaja sijaitsi Knäsössä, venäläiset veturinkuljettajat tapasivat pysäyttää junan vaihteeseen ja ajaa veturilla junamiehistön kanssa sivuraidetta pitkin päämajaan, jossa englantilainen päällystö tarjosi heille aina jotain suupalaa ja usein lasin rommiakin, viipyen matkalla parikin tuntia. Matkustajat saivat sen ajan odottaa vaihteessa. Nyt juna jatkoi matkaa pohjoiseen ja astorialaisten ei auttanut muu kuin lähteä sateessa kävelemään sivuraiteen vieritse kohti määränpäätä.” (Wetterstrand, Tuija: Amerikansuomalaiset Knäsössä, Neuvosto-Venäjällä 1922)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.