Kohti 1918 on elävä ja tarkkanäköinen kuvaus Helsingistä maailmansodan ja vallankumousten varjossa – ajasta, jolloin arki, politiikka ja väkivalta kietoutuivat toisiinsa.Kirja seuraa nuoren asikkalalaisen Anton Vilénin matkaa maalta pääkaupunkiin vuonna 1915 ja hänen elämäänsä Helsingin työväenkortteleissa, työmailla, tanssilavoilla ja lopulta järjestyskaartin riveissä. Yksilön kokemusten kautta avautuu kaupunki, jossa elintarvikepula, lakot, mielenosoitukset ja poliittinen kuohunta muovasivat
Avainsana: 1918
”Ja sitte meillä oli hyvä joulu” – sotavangin muistelmat 1918
Tapanina 1918 vangit ja vartijat löivät yhteistuumin lapista lattiaan Perkjärvellä Isoäitini veli, isoeno-Anton vietti joulun 1918 Perkjärvellä, Karjalankannaksella. Hennalan sotavankileiriltä passitettiin marraskuussa parisen sataa vankia Perkjärvelle ja Kaukjärvelle 2. divisioonan käyttöön vetämään piikkilankaa Venäjän vastaiselle rajalle, suurinpiirtein myöhemmän Mannerheim-linjan mukaisesti. Ensimmäisen puolustuslinjan Venäjän vastaiselle rajalle hahmotteli everstiluutnantti Axel Rappe. Se valmistui kesäkuun 1. päivä 1918,
Maalta Helsinkiin 1915
Isänpuoleisen isoäitini veli, isoenoni Anton Vilén aloitti työt Helsingissä Valtion Rautateiden Fredriksbergin konepajan sahaosastolla 12. tammikuuta 1917. Työpaikka oli onnenpotku ja enteili turvattua tulevaisuutta. ”Työllisyys oli hyvä, eihän valtion työstä pantu pois ellei tehnyt jotain rikosta.” Vähänpä hän aavisti, mitä runsaan vuoden päästä tapahtuisi. Anton oli kaksi vuotta aikaisemmin muuttanut töihin Helsinkiin kotitilaltaan Asikkalan Vesivehmaalta. Helsinki oli