”Nyt otan kynän käten” – kuulumisia Evelethistä

Vilkkaasti liikennöivät valtamerilaivat kuljettavat matkustajien ja rahdin lisäksi postia Euroopan ja Amerikan välillä. Siirtolaiset kaipaavat kuulumisia kotiväeltään ja kotona oltiin uteliaita kuulemaan miten elämä on lähtenyt sujumaan ”lännen kultalassa”. Erland saa 6. lokakuuta 1900 kirjeen sukulaiseltaan ja ystävältään Anton Etu-Sihvolalta Asikkalan Vesivehmaalta ja alkaa saman tien kirjoittaa vastausta.

Kirje alkaa: ”Arvoisa Tuttavani Aanton
Nyt otan kynän käten iu tieton, että minä olen sannu sinun kirjes 6 p lokakuta.”

Erland ei selvästikään ole tottunut kirjoittamaan kirjeitä tai muutakaan tekstiä. Käsiala on siistiä mutta kieli hieman haparoivaa. Helpottaakseni nykylukijaa olen yrittänyt hellävaraisesti muokata tekstiä itse sisältöön puuttumatta. Alkuperäinen kirje löytyy skannattuna Genistä, samoin kuin etäserkkuni Heli Etu-Sihvolan tekemä tekstin tulkinta. Anton, jolle isovaarini Erland kirjeen kirjoittaa, on Helin isovaari.

”Kirjeesi ilahdutti minua, siitä paljon kiitoksia. Arvoisa tuttavani Anton, jos sinulla on tosi aikomus tulla tänne, niin kuin kirjeessäsi sanot, niin kirjoita toinen kirje ja kerro koska aiot lähteä. Täällä on nyt 6. marraskuuta presidentin vaali, mutta ensi kesänä olisi paras aika tulla. Jos aika pysyisi näin hyvänä niin kyllä täällä toimeen tulee, kun ei mitään ajattele. Minä en ole tullut katumapäälle vaikka tulin tänne. Täällä näkee paljon maailmaa. Jos sinä tulet niin laitan sinulle rahaa jos tahdot ja ohjeet mitenkä tulet. Mutta odota kevääseen asti.
Sano minulta hyvin paljon terveisiä Pietilän Vihtorille ja Helkalan Juho Kustaalle ja kaikille minun tuttaville ja kerro, että minä voin hyvin ja olen ollut terveenä tähän asti, mutta tulevaisuudesta en tiedä. Minä olen Matsannista (?) kaksi tuhatta kilometriä eteenpäin. Matsanni (?) on likellä Atlantin rantaa Massachusettsin osavaltiossa. Minä olen Minnesotan osavaltiossa.
Nyt lopetan kirjeeni, jatkan toisella kertaa. Hyvästi ja voi hyvin, sitä toivottaa kunnioituksella Erland Oksanen.
Osoite: Eveleth Minnesota
Box 165 US of Ameriga.”

Isovaari Erlandin uusi asuinpaikka Eveleth Minnesotassa sijaitsee Iron Range -nimisellä rautamalmikaivosalueella Superior-järven ympäristössä. Iron Rangen kolmesta kaivosalueesta suurin on Mesabi, johon Eveleth kuuluu. Kaivostoiminnan alkaessa alueen väkimäärä kasvoi nopeasti ja siirtolaisia saapui sinne kaikkialta vanhasta maailmasta. 1900-luvun alussa Iron Range -alueen väestö oli Minnesotan etnisesti monimuotoisimpia. Kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia saapui Suomesta, Itävalta-Unkarista, Italiasta, Ruotsista, Norjasta, Kanadasta, Englannista ja yli kolmestakymmenestä muusta lähtöpaikasta. Kun väestö alkoi tasaantua vuoden 1910 jälkeen, suomalaiset olivat Iron Range -alueen suurin yksittäinen maahanmuuttajakansallisuus. He muodostivat neljänneksen kaikista ulkomailla syntyneistä. Sloveenit ja kroaatit olivat seuraavaksi suurin ryhmä yli 20 prosentilla maahanmuuttajatulokkaista. Italialaisia ​​ja ruotsalaisia ​​oli kumpikin lähes 10 prosenttia ulkomailla syntyneestä väestöstä.

Uudet tulokkaat majoittuivat tavallisesti johonkin majataloon eli ”boorditaloon” (Boarding House). Niitä pitivät usein myös suomalaiset maanmiehet, joten omien keskuuteen oli helppo tulla ja saada kullanarvoisia neuvoja arkipäivän pulmiin sekä työnhakuun, mikäli työpaikka ei vielä ollut tiedossa. Majataloissa tarjottiin vuokraa vastaan sänky, usein jaetussa huoneessa, sekä aamiainen ja työn päätteeksi päivällinen. Ruoka katettiin itsepalveluperiaatteella pitkiin pöytiin, josta kukin kävi sitä hakemassa emännän valvovan silmän alla. Joskus boorditalon asukas saattoi saada tiukan huomautuksen, että ”jokainen, joka syö aamiaiseksi enemmän kuin kaksi kananmunaa, saa muuttaa boorditaloa”. Nälkäiset, kaivoksissa pitkää päivää paiskivat nuoret miehet pistelivät helposti poskiinsa tavattoman suuria annoksia. Boorditaloissa ateriakattauksia oli useampia päivässä, koska kaivoksissa tehtiin sekä päivävuoroa että yövuoroa. Painaakseen elinkustannuksia alas miehet saattoivat sopia ”hot bed” -systeemistä, jossa päivä- ja yövuorotyöntekijät nukkuivat vuorotellen samoissa sängyissä. Naimattomat maahanmuuttajanaiset työskentelivät yleensä pitkiä päiviä kotiapulaisena. Naimisissa olevat naiset työskentelivät harvoin kodin ulkopuolella, mutta he täydensivät perheen tuloja tarjoamalla pienimuotoista majoitusta ja pesemällä maksua vastaan muiden pyykkejä.

Ryhmä ihmisiä pyhävaatteissaan majatalon eli boorditalon terassilla noin 1900 – 1909. Talo sijaitsi Iron Range -alueella, mahdollisesti Evelethissä. Lähde: University of Minnesota Libraries, Immigration History Research Center Archives.

Suomalaissiirtolaiset, niin kuin muutkin kansallisuudet, perustivat omia yhteisöjään. 1900-luvun alussa suomalaiset kerääntyivät raittiusseuroihin ja kirkollisiin seurakuntiin. Keskinäiset riidat tosin jakoivat suomalaisia moniin eri ryhmittymiin, joten esimerkiksi taistelu uskonnollisista opinkappaleista synnytti neljä eri kirkkokuntaa. Suomi-Synodi seurasi lähinnä Suomen vanhaa valtionkirkkoa. Muita olivat Kansallisseurakuntien liitto, Lähetysseurakuntien liitto ja Apostolis-luterilainen eli lestadiolainen kirkko. Sosialistinen järjestötoiminta ei vielä 1900-luvun alkuvuosina ollut aloittanut voittokulkuaan mutta monet myöhemmin työväenyhdistysten ja sosialistiosastojen aktiivit aloittivat toimintansa raittiusseuroissa. Sosialistisen liikkeen nousu aiheutti raittiusseuroissa hajaannuksen ja johti katkeriin riitoihin puolin ja toisin. (Sulkanen 1951, 39, 42–43). Isovaari Erland omaksui sosialistiset aatteensa aluksi mahdollisesti paikallisessa raittiusseurassa.

Raittiusseura Evelethissä, Minnesotassa 1910. Lähde: University of Minnesota Libraries, Immigration History Research Center Archives.

Vapaa-ajan harrastuksille paikan tarjosivat seurojentalot eli haalit. Haaleja rakennettiin jokaiseen vähänkin suurempaan suomaisalueeseen. Eveleth oli alle tuhannella suomalaisasukkaalla sen verran pieni paikkakunta, että siellä ei ollut suomalaisilla omaa haalia. Haaleja rakennuttivat aluksi raittiusseurat mutta sosialistien järjestäydyttyä he ottivat haaleja omaan käyttöönsä saatuaan enemmistön jäsenistössä.

Isovaari Erland oli ja pysyi naimisissa, vaikka vaimo ei seurannutkaan miestään perässä Amerikkaan. Poikamiehinä siirtolaisiksi tulleet suomalaiset turvautuivat ikävissään tuon ajan Tinderiin ja laittoivat deitti-ilmoituksia kotimaan sanomalehtiin. Hyvällä onnella valtamerilaiva toi seuraavalla kerralla mieluista postia sopivilta neitosilta.

Työmiehen deitti-ilmoituksen laatineet miehet luottivat loppusointujen voimaan: ”Hei Suomen Neidot ihanat, lirusilmät lihavat! Meitä olisi täällä neljä rauta mullan kaivajaa, joille on tullut tuuma soma, että heila se pitäisi saada oma, sievä ja soma, jonka kanssa saisi surun ja ilon päivät viettää. Kirjeet vastataan kirjeellä ja valokuvat valokuvilla. Vanhat piiat ja elävien lesket älkööt vaivatko itseään. Ikämme on yhteenlaskettuna 82 vuotta. Osoitteemme on Jaakob Mäki, Matti Erkkilä, F. E. S:tti, Matti, Ilkka, Eveleth L. Box 142, Minn. U. S. of America.” Aamulehden ilmoituksessa ei runoiltu, mutta sanailtiin herttaisesti, pojista melkein kaikki ovat jo ottaneet nimestään käyttöön englanninkielisen version: ”Suomen neidot, katsokaapa tänne! Meitä on täällä Lännen kultalassa 7 nuorta poikaa, jotka olemme vailla elämän sulostuttajaa, siispä käännymmekin Suomen neitosten puoleen avioliiton tarkoituksella. Rikkautta emme vaadi, vaan hellän ja rakastavan sydämmen joka on meillä itsellämmekin. Valokuvan tulisi seurata kirjettä, vaan tervetulleita ne on ilmankin. Nimemme ja osoitteemme on: Kaarlo K. Charles P. John A John L. G Peter. John M. Oskar G. Eveleth L. Box 46 minne U. S. of Amerika.”
  • Viittaus Sulkaseen: Sulkanen, Elis 1951: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia. Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto ja Raivaaja Publishing Company, Fitchburg, Massaschusetts, 1951.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *