Piletti laivaan ja omaisuus matka-arkkuun – hyvästit perheelle ja Kemille

Kun isovaari Erland Amerikkaan lähti heinäkuussa 1900, lähti samalla moni muukin. Amerikansiirtolaisuuden huippuvuodet olivat 1900–1909 jolloin 150 000 suomalaista lähti merten taakse tavoittelemaan parempaa elämää. Eniten siirtolaiseksi lähteneitä, 23 000, oli vuonna 1902. Luvuissa on mukana myös Australiaan, Etelä-Amerikkaan ja Etelä-Afrikkaan siirtolaisiksi suunnanneet, mutta heidän määränsä on kuvainnollisesti kuin pisara meressä, vain muutamia satoja.

Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan oli leimallisesti siirtolaisuutta Yhdysvaltoihin aina 1920-luvun alkuun saakka, kunnes Yhdysvallat tiukensi tuntuvasti siirtolaisuuslakejaan. Sen jälkeen muuttoliike Kanadaan vahvistui, mutta siirtolaisiksi lähteneiden määrät olivat jo kääntynet jyrkkään laskuun, ja 1930-luvun alun lama vähensi muuttointoa entisestään. Virallisten tilastojen mukaan Suomesta muutti vuosikymmenellä ennen toista maailmansotaa enää 1 949 ihmistä Yhdysvaltoihin ja 3 567 Kanadaan. Luvut ovat peräisin Reino Keron kirjasta: Suureen Länteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan. Siirtolaisuusinstituutti. Turku, 1996.

Ennen vuotta 1891 siirtolaisvirta Suomesta kulki enimmäkseen Tukholman kautta. Kun Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö aloitti mainittuna vuonna siirtolaiskuljetukset Hangosta Hulliin, kuihtui siirtolaisvirta Ruotsin kautta lähes kokonaan. Vain Oulun läänin pohjoisosista saatettiin mieluummin lähteä joko rannikkolaivalla tai junalla Tukholmaan ja siitä edelleen Etelä-Ruotsin halki Göteborgiin, missä oli siirtolaislaivojen satama. Suomesta lähtiessä oli etuna se, että palvelu pelasi suomeksi aina valtamerialuksen kannelle saakka. Siirtolaisia oli niin paljon, että Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiöllä oli konttori kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja asiamiehiä ympäri Suomen. Piletin hintaan kuului opastus laivaan Hangossa, suomenkielinen opastus junaan ja siirtolaishotelliin Englannissa ja lopuksi vielä opastus valtamerialukselle, jolla matka lopulliseen päämäärään Pohjois-Amerikkaan alkoi.

Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiön mainos.
Päivälehti 4.7.1900.

Usein piletin osti sukulaiselleen tai naapurilleen jo joku Amerikkaan siirtolaiseksi lähtenyt ja lipun saattoi sitten lunastaa jostain konttorista tai asiamieheltä Suomessa. Erland Oksasella ei tiettävästi ollut ketään siirtolaiseksi lähtenyttä tuttavaa, joten hän osti piletin Suomesta.

Isovaari Erland, lähtösi syy ei ole koskaan selvinnyt minulle. Riittikö syyksi vain se, että siihen aikaan oli hyvin tavallista lähteä muutamaksi vuodeksi Amerikkaan kultaa vuolemaan ja säästämään rahaa oman talon tai yrityksen ostoon? Armeijan kutsuntojen pakeneminen ei voinut olla syy, koska et enää ollut kutsuntaikäinen. Vai oliko myös niin, että perhetilanne Suomessa oli alkanut ahdistaa ja halusit hieman etäisyyttä siihen? Olit muuttanut, ilmeisen nopean päähänpiston seurauksena, Asikkalasta Kemiin viisi vuotta aiemmin, vaikka sielläpäin ei ollut koskaan ollut asunut sukua. Reilun vuoden päästä olit jo naimisissa oululaissyntyisen Olga Maria Kurtin kanssa. Vahingosta ei ollut kyse, koska esikoisenne Yrjö Erland syntyi säällisesti yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Tytär Naima Elisabet, Nanni, syntyi omana 26-vuotispäivänäsi 14.4.1899. Olga Maria oli juuri alkanut odottaa kolmatta lastanne, minun isoisääni Vilho Johannesta eli Jannea, kun lähdit Amerikkaan. Tiesitkö sinä lähtiessäsi, että tulossa oli kolmas lapsi? Kertoiko Olga Maria siitä sinulle? Ehkä ei, olihan matka joka tapauksessa jo päätetty ja ostettu. Ja ehkä vaimosikin halusi miettimisaikaa avioliittonne suhteen eikä halunnut kertoa tulossa olevasta lapsesta, ettet vahingossakaan olisi peruuttanut matkaasi.

Ihan kylmiltään ei Erland Oksasen tarvinnut matkaan laittautua, olihan moni jo ennättänyt matkustaa Amerikkaan ja palatakin sieltä sitä kuuluisaa kultaa vuolemasta. Esimerkiksi kemiläisellä faktori J. O. Östmanilla oli tarjota yksityiskohtaisia neuvoja Amerikkaan matkustaville. Matkavalmisteluja tehtäessä hän ohjeisti olla teettämättä itselleen kallista uutta pukua sillä Amerikassa on sekä villaiset että muut vaatetustarpeet paljon halvemmat kuin Suomessa. Kannattaa kuitenkin ottaa mukaan kaikki kelvolliset pitovaatteet, eikä myydä niitä pois pilkkahinnalla ennen lähtöä. Hyvät neuvot jatkuivat. Matkatavarat pitää pakata puisiin matka-arkkuihin. Käsimatkatavaroihin on jätettävä mahdollisimman vähän, vain sen verran kuin jaksaa mukavasti kantaa, sillä etenkin vaihdoissa liiasta tavarasta on kova vastus. Tavaroita ei missään tapauksessa pidä pakata säkkeihin sillä ne ovat epämukavat kuljettaa ja vastenmielisen näköisiä. Välttäkää joutumasta pilkan ja naurun kohteeksi! Laivoissa ja vaihtopaikoissa on haluttaessa vapaa pääsy matka-arkulle.

Matka-arkku noin vuodelta 1900. Helsingin Kaupunginmuseo.

Jos on raskaampia arkkuja kuin mitä pilettiä kohti saa kuljettaa voi ne lähettää muuttotavarana Suomen rautateillä Hankoon. Laivoissa ja Englannin ja Amerikan rautateillä menee raskaskin laatikko ilman lisämaksua.

Ei ole pahitteeksi ottaa matkaan iso kimpale palvilihaa ja kuivaa ruisleipää. Englannista eteenpäin ei laivassa saa ruisleipää vaan alkaa ”nisuleivän päivät”. Kahviin menevät rouvasmatkustajat voivat ottaa mukaan kahvipannun ja siihen kuuluvat tilpehöörit eli valmiiksi jauhetut kahvia, sokeria ja jos mahdollista, kondenseerattua maitoa. Kahvia saa kyllä laivalla mutta kahvintuntijat moittivat sitä huonoksi. Hyvää voita, juustoa, suolaa, kuumaa ja kylmää vettä ynnä muita välttämättömyyksiä saa laivalla mielin määrin.

Hangon rautatieasema. 1900-luvun alku? Museovirasto, historian kuvakokoelma.

Näillä neuvoilla varustettuna seisoi siis isovaari Erland heinäkuun ensimmäisellä viikolla 1900  Oulun rautatieasemalla ja heitti hyvästit vaimolleen Olga Marialle.

Näillä neuvoilla varustettuna seisoi siis isovaari Erland heinäkuun ensimmäisellä viikolla 1900 Oulun rautatieasemalla ja heitti hyvästit vaimolleen Olga Marialle. Ehkä myös Yrjö ja Nanni oli otettu Ouluun mukaan hyvästelemään pitkälle matkalle lähtevän isänsä. Tavallisesti siirtolaisiksi lähtevät saapuivat Hankoon perjantai-iltana lähteäkseen seuraavana päivänä Hulliin. Useimmat olivat jo valmiiksi hankkineet itselleen piletit Amerikkaan. Heidän oli helppo hakeutua asianomaisten linjojen asiamiesten hoteisiin. Mutta oli joukossa niitäkin, jotka eivät ole hankkineet pilettiä itselleen ja heitä koettivat kilpailevien linjojen asiamiehet kilvan värvätä saadakseen itselleen oman välityspalkkionsa.

Isovaari Erland vietti todennäköisesti yön siirtolaismajassa, jolloin hänellä oli seuraava päivä aikaa tutustua Hankoon ennen laivan lähtöä illalla. Siirtolaismajoja oli Hangossa useitakin ja niissä majoittui tietenkin vain kolmannen luokan lipuilla matkustava väki. Saattoi käydä niinkin, että laivaan oli myyty ylipaikkoja, jolloin matkustajan oli odotettava pidempään seuraavaa lähtöä siirtolaismajassa. Siirtolaismajat olivat varsin karuja paikkoja, huoneita reunustivat vain kerrossängyt nukkumista varten. Makuusijoissa oli sentään patja, tyyny ja huopapeite. Ruoka ei kuulunut hintaan.

Lauantaiaamuna isovaari Erlandin herätessä siirtolaismajasta hän varmaankin halusi kierrellä katselemassa Hangon merkillisyyksiä, kylpylaitosta ja sen erinomaisen terveellistä männikköpuistoa, ihailla Suomenlahden ulapoita Hankoniemen korkeilta kallioilta sekä katsella satamalaitoksia.

Hangon kaduilla saattoi nähdä suuria laumoja pohjalaisen talonpojan pukuun puetuita länteen matkustajia, olihan valtaosa siirtolaisiksi lähtijistä kotoisin Pohjanmaalta. Jo ennen Amerikassa olleet ja nyt sinne uudestaan matkustavat erottuivat väentungoksen keskeltä kaulukset kaulassa, vahvapohjaiset nauhakengät ja vieraskuosinen takki päällä. Vilahtelipa joukossa savolaiset pieksutkin ja jotkut karjalaiset valkovartiset saappaat osoittaen, että siirtolaisuus alkoi levitä Itä-Suomeenkin. Naisia joukossa oli vähemmistö, ehkä kolmasosa kaikista. Yksinkertaisissa maalaisoloissa elänyt nuorisojoukko näytti meluavaan maailman elämään tultuaan kummastuneelta.

Erland Oksasen piletti oli ostettu Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön Polaris-laivaan, joka lähti Hangosta lauantai-iltana 7.7.1900 kello 22.30. Matkustajien oli oltava laivassa kello kuusi illalla.

Hangossa rantakallioilla sijaitseva siirtolaismonumentti. Monumentin on suunnitellut kuvanveistäjä Mauno Oittinen ja se paljastettiin vuonna 1967. Kuva: Jukka Parkkinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *