Erland Oksanen näyttää vaihtaneen paikkaa laajalla alueella Innoko ja Yukon -jokien ja niiden sivujokien varsilla, aina toivoen löytävänsä edellistä paremman valtauksen ja pääsevänsä rikastumaan. Vuonna 1918 hän ilmoittaa pysyväksi osoitteekseen Fairbanks. Tämä käy ilmi hänen ensimmäisen maailmansodan aikaisesta kutsuntakortistaan.

Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914, mutta Yhdysvallat oli virallisesti puolueeton vuoteen 1917, vaikka se antoikin elintärkeää apua etenkin briteille. Saksan rajoittamaton sukellusvenesota sekä Saksan yritykset saada Meksiko julistamaan sota Yhdysvalloille saivat USA:n liittymään sotaan ympärysvaltojen puolelle.

Kutsuntoja palvelukseen järjestettiin kolmeen otteeseen. Ensimmäinen kutsunta 5.6.1917 koski kaikkia miehiä 21 ja 31 ikävuoden välillä. Seuraavana vuonna kutsun saivat kaikki, jotka olivat täyttäneet 21 edellisen kutsunnan jälkeen. Kolmas kutsunta, johon Erlandkin kuului, järjestettiin 12.9.1918 miehille iältään 18–45. Maailmansodan rauha solmittiin kuitenkin jo marraskuussa samana vuonna, joten koko asevelvollisuusjärjestelmä lakkautettiin nopeassa tahdissa seuraavan kevään kuluessa. Erland ei sotaan joutunut.

Ehkä kutsunnat ja mahdollisuus joutua sotaan pelästyttivät jollain lailla Erlandin? Vai kärjistyikö vanha riita Charles Ansion kanssa ja Erland ei nähnyt muuta ulospääsyä kuin paeta toiselle puolen Alaskaa? Hän muutti pikkupaikaan nimeltä Tenakee, joka sijaitsee Chichagofin saarella Alaskan eteläosassa, kaukana aikaisemmilta kultakentiltä. Se on pieni paikkakunta, jossa on mineraalipitoiseen kuumaan lähteeseen perustuva luonnonparantola. Talvi on vähäsateinen ja vähäluminen. Joka talvi lähde vetää paljon kansaa erityisesti Alaskan länsiosista aina Fairbaksiin asti. Kevään tullen ihmiset palaavat kotiseudulleen. Kalastajia asuu paikkakunnalla paljon sekä vakituisesti että kausittain.

Saarella toimi lisäksi useita kalasäilykkeitä valmistavia tehtaita ja sen läheisyyteen tultiin kalastamaan lohia pitkin koko Yhdysvaltojen länsirannikkoa.

Erland kävi maaliskuussa 1920 jättämässä alueen hallintokaupungin Juneaun käräjäoikeudelle aieilmoituksen tai aikomusilmoituksen hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta ja siinä hän mainitsee kotipaikakseen Teenakeen. Erland oli jättänyt vastaavan aieilmoituksen jo 1902 Duluthissa. Mutta siirtolaisille ei ollut mitenkään tavatonta, että aieilmoituksia jätettiin useita eri oikeuksiin eri aikoina. Monille pelkkä ilmoitus toimi kansalaisuustodistuksena. 

Aikoiko Erland nyt tosissaan hakea Yhdysvaltojen kansalaisuutta ja suunnitteliko hän mahdollisesti uranvaihtoa? Kullankaivajien elämä oli alkanut muuttua 1920-luvulle tultaessa. Alaskan ”kultaisen aikakauden” katsotaan loppuneen vuonna 1918 kun yksi Yukon ja Innoko -jokien kultakenttien alueen suurimmista sanomalehdistä, The Ruby Record-Citizen, joutui elokuussa lopettamaan tilaajien puutteessa. Vanhat kullankaivajien keskukset autioituivat kiihtyvää tahtia. Suuret yritykset alkoivat hallita kaivosteollisuutta, mikä syrjäytti pienkaivajat. Pienkaivajia karsivat myös Alaskan syrjäisyys ja vaikeakulkuisuus, mitkä lisäsivät toiminnan kustannuksia.

Mahdollisesti isojen kaivosjättien tulo Alaskaan oli saanut syrjäytettyjen pienkaivajienkin luokkatietoisuuden heräämään ja ainakin miettimään järjestäytymistä. Suomalaisia kullankaivajia oli vähän ja he olivat hajallaan, joten heillä tuskin oli voimaa järjestäytyä oman yhdistyksen alle. Sen sijaan Alaskan suomalaisilla kalastajilla oli oma kalastajien yhdistys viimeistään 1920-luvun alussa. Toveri-lehdessä kuulutettiin, että Alaska Fishermen’s Union kokous pidettäisiin 18.11.1922 klo 8 illalla Sailor’s Union Haalilla, Portland Orergon. ”Hyvässä kunnossa olevat jäsenet pyydetään olemaan läsnä.” Virallisia kokouksia ei Alaskassa voinut pitää, vain Portlandissa ja sen haaraosastoissa, joita olivat Astoria, Seattle ja San Francisco.

Yhdysvaltain länsirannikon isoissa suomalaisissa siirtolaiskeskittymissä sosialistijärjestöjen toiminta oli hyvin järjestäytynyttä ja vilkasta. Sulkasen mukaan myös Alaskan Juneaussa olisi perustettu sosialistiosasto tai työväenyhdistys, mutta hän kuittaa asian vain lyhyellä maininnalla.

Mikäli Juneaun työväenyhdistys toimi aktiivisesti, sen kokouksiin lienee osallistuttu Tenakeesta saakka, sillä paikkakunnalla asui 1920 pieni mutta vallankumoushenkinen pieni suomalaisyhteisö. ”Rattoisaa joulua ja intoa köyhälistön valistustyölle v:lle 1921 tovereille” toivottivat Tenakeesta yksi lapsiperhe, yksi pariskunta, yksitoista miestä ja kaksi neiti-ihmistä Toveri-lehdessä julkaistussa eri paikkakuntien yhteisessä joulutervehdyksessä. Yllättäen miesten joukossa on tuttu nimi: John Junttila! Sama mies, joka 1910 väestönlaskennassa asui Tananan kultakentillä lähellä Fairbanksia ja jonka naapuri Mat Pesola jätti yhdessä Erlandin kanssa Charles Ansion yksin huolehtimaan heidän yhteisestä valtauksestaan. Hilda Junttilan nimeä ei listalla ole, olisiko hän kyllästynyt Alaskaan ja palannut kotiin?  Näin ne nimet kiertyvät yhteen. Onko John Junttila lopulta avain siihen, että Erland muutti Tenakeehen ja innostui työväenaatteesta? Ehkä ainakin yksi avaimista moneen oveen.

Erland tapasi viimeistään Tenakeessa Astoriasta, Oregonin osavaltiosta kotoisin olevia lohenkalastajia ja kuuli heidän juttelevan toiveesta lähteä Neuvosto-Karjalaan rakentamaan uutta uljasta työläisten valtakuntaa. Viimeistään 1921 Erland oli muuttanut Astoriaan ja liittynyt kalastusosuuskuntaan, joka puuhasi muuttoa Neuvosto-Venäjälle.

Mutta mitä tapahtui Erlandin entiselle yhtiökumppanille Charles Ansiolle?

Charles Ansio katosi tuntemattomalla tavalla, jälkiä jättämättä ja häntä kuulutettiin turhaan paikallisissa lehdissä. Viimeksi hänet oli nähty rekisteröitymässä Peluck-majataloon heinäkuun 9. päivänä 1920. Toveri-lehdessä julkaistiin sähkösanoma, missä kerrottiin Chas Ansion katoamisesta ja asiasta mitään tietäviä pyydettiin kirjoittamaan osoitteella Charles Isaacson, Ophir, Alaska.

Olisi tietenkin kutkuttavaa ajatella, että Erlandilla olisi ollut jotain tekemistä Ansion katoamisen kanssa. Välillisesti ehkä olikin, olihan kumpikin ymmärtänyt elämänsä kullankaivajana käyneen toivottomaksi.  Erland kävi kuitenkin tekemässä aieilmoituksensa Juneaussa jo maaliskuussa ja Ansio katosi heinäkuussa, joten suoranaisesti katoaminen ja Erlandin lähtö eivät liittyneet toisiinsa.

Todennäköinen syy Ansion katoamiselle oli se, että hän oli pahoissa veloissa ja halusi aloittaa puhtaalta pöydältä jossain muualla. Tuohon maailmanaikaan katoaminen saattoi onnistuakin. Rikosta ei tietääkseni hänen tapauksessaan epäilty. Velkojen ja niiden välttelyn puolesta puhuu se, että Charles Ansion yhteyshenkilö Charles Isaacson sai oikeudelta luvan myydä Ansion valtauksen huutokaupalla jouluaattona 1921. Lähtötarjous oli 750 dollaria.