Kultakenttien tulokkaat työskentelivät yleensä ensin valtausten omistajille työvoimana ja yrittivät näin säästää rahaa oman valtauksen ostoon. Työpäivät alkoivat auringonnousun aikaan ja kestivät usein pitkälle yöhön. Harvalla tulokkaalla oli heti tarpeeksi pääomaa rekisteröidä oma valtaus ja maksaa siitä vaadittava lunastussumma.
Isovaari Erland pääsi melko nopeasti kiinni valtauksen syrjään lunastamalla viimeistään 1911 osakkuuden yhdessä kahden muun suomalaisen, Mat Pesolan ja Charles Ansion kanssa. Miehet ilmeisesti kuitenkin riitautuivat pian keskenään, koskapa Ansio päätyi useaan otteeseen kuuluttamaan paikallisessa Iditarod pioneer sanomalehdessä vaatien osakkaitaan maksamaan hänen tekemänsä investoinnit.
”Ilmoitus menettämisestä. Tiedoksi Mat Pesola ja E. Oksanen, sekä heidän perillisensä ja oikeuksienhaltijansa koskien valtauksia viisi ja kuusi Innoko-joen sivuhaaran Yankeen varrella. Allekirjoittanut Charles Ansio on vuosina 1911–1913 käyttänyt vuosittain 100 dollaria valtauksien viisi ja kuusi perusparantamiseen ja niille työvoiman palkkaamiseen. Mikäli ette 90 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisen viimeisestä päivästä lähtien ole maksaneet omaa osuuttanne valtausten kuluista, menetätte omistajuutenne ja valtaukset siirtyvät kokonaisuudessaan allekirjoittaneen omaisuudeksi. Ensimmäinen ilmoitus julkaistu 6.12.1913, viimeinen ilmoitus 7.3.1914. Charles Ansio, yhteisomistaja.”
Tarina ei kerro, miksi ikätoverit Mat Pesola ja isovaari Erland jättivät Charles Ansion yksin vastaamaan yhteisistä valtauksista eivätkä ilmeisesti koskaan maksaneet hänelle vaatimaansa summaa mikä tarkoitti, että he samalla luopuivat osuuksistaan. Ehkä he olivat löytäneet paremmin tuottavan valtauksen muualta?
Vuoden 1910 väestönlaskennassa 38-vuotiaan Max Peadan aka Mat Pesolan kotipaikka oli Tanana, Division 2, Alaska Territory, USA. Hän jakoi asuntonsa kaksi vuotta nuoremman Issac Issacsonin kanssa. Tananassa asui 1910 useampi kansallisuudeltaan suomalainen, Issacsonin ja Pesolan lisäksi pelkästään samalla lehdellä on mainittu nimet Niclor Hjort, Mauritz Matteson, John Juntilla, Hilda Juntilla, Andrew Nierni, John Harold ja William Tokokola. Nimet ovat siinä asussa kuin ne on asiakirjaan kirjoitettu.
Tanana-joen ja samannimisen laakson alueelta löytyi rikkaita kultaesiintymiä vuosina 1902 ja 1903, aiheuttaen kultaryntäyksen alueelle. Yhdestä alueen kullankaivajien asuttamista leiripaikoista kasvoi pian iso keskus, joka sai nimen Fairbanks. Fairbanksista oli kultaryntäyksen vuoksi tullut Alaskan suurin kaupunki vuonna 1910, jossa oli 3 541 asukasta ja lisäksi 4 134 ympäröivällä alueella esimerkiksi Tananassa. Tanana kuului samaan Yukon–Koyukuk väestönlaskenta-alueeseen kuin Ophir.
Naisten rooli kullankaivajayhteisöissä oli tärkeä, vaikka heidän lukumääränsä oli vähäinen. He toimivat usein yrittäjinä, ylläpitivät kauppoja tai palvelivat opettajina ja sairaanhoitajina. Joillakin naisilla oli myös omia kaivosvaltauksia. Hilda, arvatenkin Junttila, on ainoa suomalainen nainen, jonka nimeen olen törmännyt Alaskan kultakentillä, mutta hänen tarinansa odottaa vielä kertojaansa.
Kauniimman sukupuolen edustaja paaluttamassa (A ”fair” staker, 1898). Wickersham State Historic Site. Photographs, 1882-1930s. ASL-PCA-277. Alaska State Library – Historical Collections.
Alaskan territorion alueella asui vuoden 1900 väestölaskennan mukaan 63,592 henkilöä. Miesten suhdeluku naisiin samaan aikaan oli 258,9 miestä sataa naista kohden. Vuosien 1910 ja 1920 välillä suhdeluku miesten ja naisten välillä laski niin, että 1910 sataa naista kohden oli 247 miestä ja 1920 enää 168. Alaskan kultaryntäys vaikutti myös siihen, että vuonna 1900 alkuperäisväestön määrä oli laskenut hieman alle puoleen koko väestöstä. Vuoden 1920 väestölaskennassa Alaskan kokonaisväkiluku oli laskenut 55 036 ihmiseen, johtuen ensimmäisen maailmansodan värväyksistä, maailmanlaajuisesta pandemiasta ja kaivostoiminnan koneistumisesta ja keskittymisestä isoille yhtiöille.
Kalateollisuudessa työskentelevät kiinalaiset olivat Alaskan väestölaskennan alettua 1800-luvun lopulla suurin Alaskaan yksittäinen kansallisuusryhmä, mutta heidän lukumääränsä laski pian. Ruotsalaiset ja norjalaiset muodostivat lähes puolet kaikesta eurooppalaisperäisestä väestöstä.
Akseli Järnefelt kertoo vuonna 1899 suuren kultaryntäyksen jo alettua, että ”tapaamme suomalaisia jotenkin lukuisasti Alaskassa etupäässä kullankaivamishommissa” ja arvioi heidän lukumääräkseen noin tuhat henkilöä. Venäjän vallan aikaan Alaskaan muuttaneita Sitkaan jääneitä suomalaisia olisi joukossa korkeintaan muutama. ”Nyt ei Sitkan suomalaisia paljon tunneta. Kumminkin niitä vieläkin on ja yhäkin pitävät suomea äidinkielenään.”
Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 1867, jolloin suurin osa pienestä, korkeintaan 800 henkeä käsittävästä Venäjän alaisesta siirtomaahallinnon väestä poistui alueelta.
Pastori Salomon Ilmosen keräämien tietojen mukaan vuonna 1927 Alaskassa olisi asunut 1650 Suomessa syntynyttä. Isovaari Erlandin aikaan suomalaisten määrä lienee ollut jossain Järnefeltin ja Ilmosen antamien lukujen puolivälissä.
Valtaosa kultakentillä rehkineistä suomalaisista ei koskaan päässyt kunnolla rikastumaan. Poikkeuksiakin löytyy. Tunnetuimmat onnistujista lienevät ”Klondiken veljekset”, alkujaan Kaarinan pitäjästä kotoisin olevat Karl Fredrik Joutsen ja Anton Fabian Johnsson. Nuorempi veljeksistä, Anton, lähti ensin siirtolaiseksi Amerikkaan ja kun vanhempi veli Kalle seurasi vuonna 1897 perässä hän ei tiennyt veljensä osoitetta tai olinpaikkaa. Aivan sattumalta veljekset tapasivat toisensa länsirannikon Seattlessa, joka oli tunnettu portti kultakentille. Veljekset päättivät lähteä yhdessä koettamaan onneaan Klondikeen. Sisukkaat, lahjakkaat ja ennen kaikkea säästäväiset ja kaikenlaisille houkutuksille immuunit veljekset palasivat 1905 Suomeen rikkaina miehinä. Veljekset elivät poikamiehinä ja sijoittivat rahojaan viisaasti. Nuoremman kuoltua vanhempi testamenttasi 1948 lähes koko omaisuutensa Turun yliopistolle. Testamentin turvin Turun yliopisto selviytyi sota-ajan tuomista, ylitsepääsemättömiltä tuntuneista taloudellisista vaikeuksista. Lahjoitusvaroilla saatiin myös rakennettua Turun yliopiston kirjaston uusi rakennus.
Muistolaatta kirjastorakennuksen seinässä. Alkuperäinen kuva: Tekijä: Htm – Oma teos, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=73517197
Klondiken veljeksille vetää vertoja myös houtskäriläinen veljespari August Berndt (Ben) Westerlund ja Axel Alexej Westerlund. Ben matkusti Alaskaan jo vuonna 1890 ja veli perässä 1895. Ben palasi rikastuneena kotiseudulleen 1902 ja jäi sinne, vaikka entinen yhtiökumppani yritti houkutella häntä palaamaan. Veli Axel ei ollut yhtä onnekas, hän palasi kotiin 1905 mutta lähti matkaan kaksi kertaa uudelleen ja palasi lopullisesti vasta 1946.
Ben Westerlund omisti ruotsalaisen yhtiökumppaninsa kanssa puolet valtauksesta nimeltä Ophir XIV, joka sijaitsi Ophir Creek -joen varrella paikassa nimeltä Council City. Council on nykyään monen kultakauden ajan paikkojen tapaan autio, mutta toimii leirintäalueena. Sinne vie läheisestä Nome-nimisestä kaupungista tie nimeltä Ophir Road. Isovaari Erlandin Ophir on eri paikka, se perustettiin vasta 1908. Vanhassa testamentissa on mainintoja kultaa ja rikkauksia täynnä olevasta paikasta nimeltä Ophir. Myös Kalifornian kultaryntäyksessä nimettiin paikaksi Ophir.
Ben Westerlund käytti Alaskassa keräämänsä rikkaudet kotiseutunsa Houtskärin ihmisten ja liike-elämän hyväksi ja nautti siitä syystä laajalti paikallisten luottamusta. Hän oli kirkkovaltuuston, kunnalliskokouksen ja kunnallisen täysistunnon puheenjohtaja, jäsen Houtskärin säästöpankissa sekä monissa muissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Hänen Alaskan rahoilla rakennuttamansa huvila valitettavasti paloi 1940-luvun lopussa ja yhtä valokuva-albumia lukuun ottamatta kullankaivuun ajan arkistot hävisivät. Sukutarinan mukaan Ben olisi ystävystynyt Alaskassa itsensä Jack Londonin kanssa ja saanut tältä kaikki kirjansa omistuskirjoituksella varustettuna. Perimätieto voi hyvin pitää paikkaansa. Jack London lähti Klondikesta Yokon-jokea pitkin kohti Beringin merta samoihin aikoihin, kun Ben Westerlund seikkaili Alaskassa.
Westerlundin veljekset Beringin merellä lähellä Alaskan rannikkoa. Hyvin Jack London -tyyppinen kuva, hänet voisi kuvitella yhdeksi seurueen jäseneksi. Kuvalähde:Foto #8098 – HLA
*
Avauskuva: Kolme miestä ja kaksi naista rännin äärellä katsomassa kultaa vaskooleissa. Naiset ja yksi miehistä on selvästi asetettu kuvaan rekvisiitaksi, kahden oikean kullankaivajan vaatteet ovat työssä rähjääntyneet. B. B. Dobbs. Photographs, ca. 1903–1907. ASL-PCA-12. Alaska State Library – Historical Collections.
Mielenkiintoista tietoa suomalaisten kultajahdista Alaskassa.
Kiitos!