Isovaarini Erland Oksanen muutti Asikkalasta Kemiin vuonna 1895. Pian muuttonsa jälkeen hän meni naimisiin Oulusta kotoisin olevan isomummini Olga Marian kanssa. Mikä sai parikymppisen nuoren miehen tekemään elämässään varsin nopeassa tahdissa melkoisen isoja päätöksiä? Seikkailunhalu ja salamarakastuminen? Siltä näyttäisi, ainakin jos tulkitsee säilyneitä kirjallisia lähteitä.
Erland Oksanen syntyi Asikkalan Vesivehmaan Kopposelassa 14.4.1873. Oksanen-sukunimen Erland otti ripillepääsyn yhteydessä. Kemiin muuton aikaan hän oli 22-vuotias. Olen aina ihmetellyt miksi Kemi? Sinne ei ollut mitään sukusiteitä eikä hän varmasti ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Selasin vanhoja sanomalehtiä ja luulen löytäneeni vastauksen. Suomen suurimmissa sanomalehdissä – Päivälehdessä, Uudessa Suomettaressa ja Hufvudstadsbladetissa – julkaistiin 21.7.1894 työpaikkailmoitus:
”Palvelukseen halutaan. Sahalaitoksessa Kemissä saavat muutamat ravakkaat ja taitavat raamisahurit, sirkkelisahurit, puunlajittelijat ja tapulille kantajat heti pysyvän paikan, jossa on työtä ympäri vuoden, kun kopiat todistuksista lähetetään allekirjoittaneelle. Älkööt ketkään muut kuin todella kunnolliset ja taitavat sekä raittiit ja säännölliset vaivatko itseään lähettämällä hakemuksiaan. Suomenkielen taito suotava. Alb. Bucht. Os. Kemi.”
Alkuperäinen ilmoitus oli ruotsiksi josta suomenkielisten lehtien toimitukset käänsivät sen suoraan, siksi huomautus suomen kielen taidosta. Ilmoitus toistettiin lehdissä vielä muutaman päivän kuluttua.
Albert Bucht oli äskettäin perustetun Kemin puutavaraosakeyhtiön (myöh. Kemi-yhtiön) Karihaaran sahan ensimmäinen isännöitsijä, joka valvoi koko Kemi-yhtiöiden sahaustuotantoa. Yhtiöön kuuluivat muun muassa Laitakarin, Karihaaran ja Röyttän höyrysahat. Laitakari sijaitsi Kemin kaupungin alueella, Karihaara tuolloin vielä Kemin maaseurakunnan eli Keminmaan alueella ja Röyttä Torniossa. Koska Erlandin passi myönnettiin muutama vuotta myöhemmin Keminmaan maaseurakunnasta voi olettaa, että hän sai työpaikan nimenomaan Karihaaran sahalta.
Jotain kautta ilmoitus tai tieto työpaikasta on täytynyt Erlandin tavoittaa. Hän luultavasti punnitsi silloista elämäntilannettaan ja mietti, että miksipä ei. Ei häntä varsinaisesti mikään Asikkalassa pidätellyt. Erlandin äiti oli kuollut hänen ollessaan vain kolmen vanha. Sisaruksista oli elossa enää naimaton isosisko ja kaksi alaikäistä sisarpuolta. Erlandin äiti oli ollut syntyjään Sihvolan vanhaa vesivehmaalaista talonpoikaissukua. Erlandin isän isä oli puolestaan syntyisin Padasjoelta, Kapakan rusthollista ja isän äidin Edla Maria Grönholmin esivanhemmista löytyi monta sukupolvea vesivehmaalaisia säätyläisiä. Heidän ainoa poikansa Johan Fredrik, Erlandin isä, vaikuttaisi jääneen vähän puolinaiseksi tapaukseksi, hän ei kuulunut enää säätyläisiin mutta ei osannut olla talonpoikakaan. Erland oli jo useamman vuoden ajan tehnyt rengin töitä Aakalan talossa, joten tulevaisuus tuntui hänellekin tarjoavan vain luisua alaspäin. Muutto Kemiin alkoi vaikuttaa oikein hyvältä vaihtoehdolta.
Erland ryhtyi tuumasta toimeen, lähetti hakemuksen ilmoituksessa mainitulle henkilölle ja myönteisen vastauksen saatuaan muutti muuttokirjalla numero 144 vuonna 1895 Asikkalasta Kemiin.
Matkanteko ei 1890-luvulla ollut yhtä mutkatonta kuin nykyään. Olettakaamme, että muutto tapahtui kesäkelien aikaan. Siinä tapauksessa Erland hankkiutui ensin Asikkalasta sisävesilaivalla Lahteen ja sieltä junalla Riihimäelle. Riihimäeltä hän saattoi jatkaa junalla Ouluun, jonne viimeinenkin rataosuus valmistui 1886. Junayhteys Oulusta Kemiin avattiin virallisesti vasta 1903, joten tuo väli piti vielä taivaltaa joko maitse hevoskyydillä tai laivalla, mikä olisi ollut todennäköisempi vaihtoehto.
Riihimäeltä saattoi junalla jatkaa myös joko Helsinkiin tai Turkuun ja taittaa loppumatkan laivalla. Kesällä kulki kerran kuukaudessa, heinäkuussa kaksi kertaa kuussa, Viktor Ekin höyrylaiva Helsingistä Tornioon pysähdyspaikkoina Turku, Vaasa, Kokkola, Oulu ja Kemi. Ouluun saakka liikennöi myös Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiö kerran kuussa.
Karihaaran saha oli vuosina 1873–2014 toiminut saha Kemissä Karihaaran kaupunginosassa. Yhtiökauppojen myötä Karihaaran saha tuli osaksi 1893 perustettua Kemi-yhtiötä ja sen suurimmaksi sahaksi. Yhtiön pääpaikka oli Oulussa, jossa omistajasukujen toiminnan keskus sijaitsi. Toimintaa sahoilla johtivat isännöitsijät, jotka olivat yhtiön näkyviä hahmoja sahalla ja kunnan arvovaltaisimpia henkilöitä. Yhtiön ensimmäinen vuosi meni erilaisissa järjestelyissä. Ensimmäinen Kemi-yhtiön tavaramerkillä laivattu puutavaraerä lähti Karihaarasta kesällä 1894, jolloin isännöitsijä Bucht ryhtyi ponnekkaasti houkuttelemaan lisää työntekijöitä sahoille. Mielellään siis myös raittiita ja toimeliaita sellaisia, jollainen kuvittelen isovaarini Erlandinkin olleen.
Kemin kaupunki perustettiin Keisarillisen Majesteetin asetuksella 5. maaliskuuta 1869. Kemin satama perustettiin samanaikaisesti, ja kaupunki sai myös tapulikaupunkioikeudet eli oikeudet ulkomaankauppaan. Kaupungin alueella sijainnut Laitakarin höyrysaha oli perustettu jo ennen kaupunkioikeuksia. Kemin kaupunki oli tuolloin vielä alueeltaan huomattavan paljon pienempi kuin nykyään. Työväestön asuinalueet sijaitsivat maalaiskunnan puolella. Vasta vuoden 1931 alussa esikaupungit tehtaineen, mukaan luettuna Karihaaran saha, liitettiin kaupunkiin.
Samoihin aikoihin Erlandin kanssa Kemiin muutti muurari Frans Jakob Kurtti Oulusta. Frans Kurtti oli Erland Oksasen ikätoveri, kolme vuotta häntä vanhempi. Ehkä Frans Kurtti on avain arvoitukseen, miksi Erland vain reilu vuosi muuttonsa jälkeen meni naimisiin Olga Maria Kurtin, Fransin pikkusiskon kanssa. Olga Maria saattoi olla kyläilemässä veljensä luona ja samaan aikaan etsimässä itsekin töitä Kemistä. Kemiin nimittäin päätyivät myöhemmin muuttamaan saman sisarussarjan kaikki elossa olevat neljä lasta.
Olga Maria ja Erland mahdollisesti tapasivat jossain työväen riennoissa. Mitkään asiakirjat eivät kerro mikä johti siihen, että pariskunta vihittiin jo 25.3.1897. Mutta kyllä niistä jotain voi päätellä. Olga Marian ja Erlandin esikoinen Yrjö Erland syntyi Kemissä 10.12.1897. Säällisesti lähes tasan yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Kyseessä ei siis ainakaan ollut niin sanottu pakkoavioliitto, että naimisiin mentiin pakosta kun lapsi ilmoitti tulostaan. Kuka tietää, ehkä paras selitys sittenkin on – salamarakastuminen?
Avioliiton auvoa ei kestänyt kauaa, Erland oli jo päässyt seikkailun makuun. Jo kesällä 1900 hän muutti jälleen, nyt Amerikkaan. Siitä lisää seuraavassa blogipostauksessa.