D.E.D Europaeus – fennomaani ja vähän arkeologikin

Tekstissäni pohdin D.E.D. Europaeuksen yhteyksiä ja vaikutteita sukulaisiinsa, ”Suomen hammaslääketieteen isään” Matti Äyräpäähän ja arkeologi Aarne Äyräpäähän sekä luon katsauksen Europaeuksen suorittamiin arkeologisiin kaivauksiin Laatokan kaakkoisrannalla vuosina 1872-1879.

D.E.D. Europaeus 1860-luvulla. Savo-karjalaisen osakunnan historia I kuvitusta.

David Emmanuel Daniel Europaeus syntyi 1. joulukuuta 1820 Savitaipaleella ja kuoli pitkän, monivaiheisen, vaikeuksia täynnä olleen uran uuvuttamana 3. lokakuuta 1884 Pietarissa. Taneli tai Sipi, niin kuin hänen lähipiirinsä miestä nimitti, oli intomielinen fennomaani, joka joutui aikalaistensa epäsuosioon esittäessään liian kärkkäitä mielipiteitään ja oltuaan liian usein mielestään oikeassa ja muut väärässä. Europaeus tutki laajasti suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten menneisyyttä. Niin laajasti, että häneen sopii luonnehdinta ”hajotti itseään liikaa”. Uupuneelle miehelle oli kuitenkin aina tarjolla paikka lepuuttaa hermojaan pikkuserkkunsa, kirkkoherra Anders Josef Europaeuksen luona Liperin pappilassa.

Anders Josef Europaeus (1797-1870) oli suomalainen kirkkoherra, rovasti, teologian tohtori ja valtiopäivämies. Hän oli aktiivisesti mukana 1800-luvulla nousevassa suomalaisuusliikkeessä ja suurissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa. A.J. Europaeus perusti Liperiin maan ensimmäisen suomenkielisen kansankirjaston ja oli vaikuttamassa siihen, että maakuntaan saatiin suomenkielinen kansakoulu ja oppikoulu. Fennomaanien tärkeimpiä tavoitteita oli nimenomaan kasvattaa maalle suomenkielistä sivistyneistöä. Sitä varten tarvittiin suomenkielisiä oppikouluja ja oppikouluihin puolestaan suomenkielisiä oppikirjoja.

Savitaipaleen suurelle pojalle vuonna 1971 pystytetty muistopatsas Europaeus-aukiolla, seurakuntatalon ja kirkon läheisyydessä. Sen on veistänyt savitaipalelaissyntyinen professori Viljo Savikurki (1905-75). Kuva: Jukka Parkkinen.

A.J. Europaeus oli 23 vuotta vanhempi kuin pikkuserkkunsa D.E.D.Europaeus, joka Savitaipaleen kirkkoherran nuorimpana poikana oppi suomen alhaissäätyiseltä äidiltään. Opinhaluinen ja isänsä puolelta vanhaan itäsuomalaiseen kulttuurisukuun kuulunut D.E.D.Europaeus valmistui ylioppilaaksi Viipurin lukiosta, mitä pikkuserkku Anders Josefkin oli aikoinaan käynyt. Hän kirjoittautui sisään Helsingin yliopistoon lukemaan suomen kieltä. Europaeus kuului virallisesti Wiipurilaiseen osakuntaan, mutta sen liian ruotsinmielisen ilmapiirin vuoksi Europaeus viihtyi paremmin Savo-karjakalaisen osakunnan tilaisuuksissa. Hän toimi innokkaasti osakuntaan 1846 perustetussa Suomalais-Seurassa, jonka tavoitteena oli suomen kielen oppiminen ja juurruttaminen sivistyneistöön. Oppi-isänsä Elias Lönnrotin innoittamana Europaeus teki useita runonkeruumatkoja ja niillä aivan uusia aluelöytöjä, merkittävimpinä Laatokan Karjala, Inkeri ja Tverin Karjala, joista jälkimmäisessä hän myös myöhemmin suoritti arkeologisia kaivauksia. Uusien alueiden lisäksi Europaeus löysi huomattavia runonlaulajia kuten Ilomantsin Sissoset.

Sissolan pihapiiriä Ilomantsin Mekrijärvellä. Täällä D.E.D. Europaeus laulatti yhtä Suomen Karjalan tunnetuinta eepikkoa Simana Sissosta, joka oli hänen oma löytönsä. Kuva: TW.

D.E.D Europaeus ja Matti Äyräpää

Matias Europaeus syntyi Liperin kirkkoherra A.J. Europaeuksen nuorimpana lapsena hänen toisesta avioliitostaan vuonna 1852. Noihin aikoihin D.E.D. Europaeuksen suhteet muihin fennomaaneihin olivat alkaneet rakoilla, eikä vähiten siksi, että hän oli arvostellut Lönnrotin kokoamaa Kalevalaa. Varsinkin 1860-luvulla Tanelin tiedetään viettäneen pitkiä aikoja Liperissä pikkuserkkunsa luona ja silloin hän luonnollisesti tutustui myös Matiakseen, joka omaksui sekä kodin että varmasti myös sukulaisensa Tanelin vaikutuksesta vahvan fennomaanisen ajatusmaailman.

Matias Europaeus liittyi 1871 Helsingin yliopistoon tultuaan Savo-karjalaiseen osakuntaan, mistä myös D.E.D. Europaeus oli löytänyt henkisen kotinsa kolmisenkymmentä vuotta aiemmin. Pian alkoi osakunnassa kotipuolen ylioppilaiden ympärille muodostua niin sanottu ”Liperiläinen yhtiö”. Kokouksia pidettiin kerran viikossa ja poisjääneiltä perittiin sakkomaksu. Nämä sakkomaksut Matti Äyräpää myöhemmin sai puhuttua pesämunaksi Kalevalan kuvituskilpailun palkintoa varten. Kilpailun ensimmäiset tulokset jäivät vaille huomiota ja täytäntöönpanoa, mutta sitkeästi Äyräpää sai polkaistua käyntiin vielä toisen kuvituskilpailun, jonka voittikin sitten muuan Akseli Gallen-Kallela.

Savo-karjalaisessa osakunnassa vaikutti 1870-luvulla jo D.E.D. Europaeuksen ajoilta periytynyt vahva suomalaiskansallinen suuntaus ja sukunimien suomentamiseen kannustettiin jo tuolloin. Toteutus vaati kuitenkin suurta rohkeutta, eikä siihen moni ryhtynyt. Kun Matias Europaeus vaihtoi nimensä Matti Äyräpääksi vuonna 1876, itse J.V. Snellman moitti häntä siitä ankarasti.

Savo-karjalaisen osakunnan aktiivien toimesta alettiin vaatia ja myös toteuttaa luonnontieteellisen sanaston luomista suomen kielelle, harmistuneiden ruotsinkielisten pilkasta ja vastustuksesta huolimatta. Matti Äyräpää itse kutsui 11.11.1881 koolle yksitoista muuta suomenmielistä lääketieteen kandidaattia, jotka päättivät perustaa yhteisen seuran. Perustajiensa lukumäärän mukaan seura sai nimen Duodecim. Ensimmäiseksi tehtäväksi otettiin suomenkielisen lääketieteen terminologian luominen.

D.E.D. Europaeus puolestaan oli tehnyt uraauurtavaa sanastotyötä muun muassa geometrian termien kääntämisessä. Jopa 30% hänen geometrian sanastoaan on edelleen käytössä, esimerkiksi sanat kehä, suunnikas, tilavuus ja parillinen. Kun tiedetään, että Europaeuksella oli läheiset välit pikkuserkkunsa poikaan Matti Äyräpäähän, niin voidaan melko varmasti olettaa, että Taneli ja Matti keskustelivat keskenään myös lääketieteen sanastosta. Ehkäpä Tanelilta tuli Matille myös jokunen ehdotus, josta tieto jälkipolville ei ole säilynyt.

Matti Äyräpäästä tuli jo 1890‑luvulla kulttihahmo, jota Duodecim-seuran nuoremmat jäsenet kantoivat vuosijuhlien päätteeksi hartioillaan ympäri salia Savolaisten laulun raikuessa. Elämänsä viimeisinä vuosina hän sai suorastaan tarunhohteisen maineen. Matti Äyräpää kuoli 76-vuotiaana vuonna 1928. Matti Äyräpään ainoa poika Matti oli kuollut vain parin päivän ikäisenä ja ainoa tytär Aune oli naimaton ja lapseton.

D.E.D. Europaeus ja Aarne Äyräpää

Aarne Äyräpään muotokuva Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen käytävän seinällä.

Liperin pappilassa D.E.D. Europaeus lienee tutustunut myös pikkuserkkunsa Anders Josefin vanhimpaan poikaan, vuonna 1836 syntyneeseen Anders Teodoriin, eli ”Addeen”. Adde syntyi Anders Josefin ensimmäisestä liitosta aatelisen Sofia Wilhelmina Boijen kanssa. Liitto päättyi surullisesti Sofia Wilhelminan kuoltua lapsivuoteeseen vain 10 viikkoa poikansa syntymän jälkeen. Anders Teodorin (k. 1912) poika Aarne Elias Europaeus (1887-1971) syntyi vasta D.E.D. Europaeuksen kuoleman jälkeen eikä koskaan oppinut tuntemaan erikoislaatuista sukulaistaan henkilökohtaisesti. On kuitenkin mahdollista, että kaukaisen sukulaisen esimerkki innoitti häntä valitsemaan elämänurakseen arkeologian. Hän on myös varmasti kuullut tarinoita D.E.D Europaeuksesta sedältään, isänsä nuorimmalta velipuolelta. Aarne Europaeus muutti nimensä Äyräpääksi vuonna 1930, kaksi vuotta sen jälkeen, kun hänen setänsä Matti Äyräpää oli kuollut vailla nimen jatkajaa.

D.E.D Europaeus ja muinaistiede

D.E.D Europaeuksen kiinnostus arkeologiaan juontui lähinnä sen mahdollisuuksista löytää suomalaisten vanhat asuinalueet. Arkeologiasta tuli itsenäinen tieteenala vasta 1870, kun Suomen muinaismuistoyhdistys perustettiin ja alan tutkimusaktiviteetti alkoi voimakkaasti nousta.

Vuosina 1872-1879 Europaeus teki kaikkiaan seitsemän arkeologista tutkimusmatkaa etupäässä Laatokan kaakkoisrannalle, missä hän tutki useita kymmeniä hautakumpuja eli kurgaaneja. Ensimmäisellä matkallaan Tverin läänin Bežetskiin 1872 hän toimi itsensä J.R. Aspelinin ”väsymättömänä apumiehenä”. Myöhemmissä kaivauksissa hän jatkoi mestarin viitoittamaa tietä. Europaeuksen arkeologisia tutkimuksia on myöhemmissä arkeologipiireissä arvosteltu harrastelijamaisuudesta ja dokumentoinnin puutteesta, mikä ei tee hänelle oikeutta, koska löytötietoja ja kaivaushavaintoja ei löydy ammattimaisiltakaan arkeologeilta tuona aikana, eikä vielä paljon myöhemminkään.

Toisaalta voidaan todeta, että D.E.D. Europaeusta kiinnosti esineistöä enemmän hautojen kraniologinen aineisto. Fyysinen antropologia oli tuolloin muotia ja säilyneiden kallojen perusteella uskottiin voitavan määrittää jopa vainajan käyttämä kieli ja kansallisuus. Valitettavasti tämä Europaeuksen hellimä tutkimussuunta on myöhemmin paljastunut kaikkein hetteisimmällä perustalla olevaksi.

Europaeus ei ole julkaissut minkäänlaisia antropologisia tutkimuksia hautojen luuaineistosta – liekö aineisto ollut riittämätön tai ristiriidassa hänen teorioidensa kanssa? Hänen kaivaustensa tuloksena saatiin Kansallismuseoon kuitenkin edustava kokoelma Laatokan kaakkoisrannan nuoremman rautakauden esineistöä. Europaeus on ensimmäinen ja viimeinen suomalainen tutkija, joka on suorittanut kaivauksia noilla alueilla. Europaeuksen vuonna 1874 Saljušikissa Paksujoen varrella tutkima hauta lienee kaivauksista kuuluisin. Sieltä saatuun esineistöön ovat vuosien varrella tutustuneet useat Kansallismuseossa vierailleet viikinkiaikaan erikoistuneet arkeologit.

Sekä Aspelin että Europaeus olivat vakuuttuneita, että Laatokan kaakkoisrannan kurgaaneihin haudannut väestö oli suomensukuisia vepsäläisiä. Teoria Laatokan kaakkoisrannan suomensukuisesta alkuväestöstä on saanut kannatusta myöhempienkin tutkijoiden parissa. Skandinaaviset loistoesineet heijastelevat kaupankäyntiä ja sosiaalista hierarkiaa, jossa maksuna turkiksista ja elintarvikkeista saadut esineet jäivät yläluokan haltuun.

J.R. Aspelin on kuvannut yhdessä D.E.D. Europaeuksen kanssa kaivamiaan esineitä jo omassa väitöskirjassaan. Myöhempiä Europaeuksen kaivauslöytöjä Aspelin on kuvannut suomeksi ja ranskaksi julkaistussa sarjassa Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumusaloilta I-IV, sen kolmannessa osassa, missä hän selkeästi asettuu toteamaan esineistön olevan vepsäläistä perua.

Hautakummuista löytyi Aspelin kertoman mukaan jälkiä sekä polttohaudatuista että polttamatta haudatuista ihmisistä, sekä miehille että naisille kuuluneita hauta-antimia ja mm. arabialaisia ja saksalaisia rahoja 900-luvun puolivälin paikkeilta. Yhdestä haudasta löytyi poltettuja hevosen luita. Kummuista löytyi lisäksi useita jälkiä paikalla pidetyistä peijaisista.

Tverin matkallaan D.E.D. Europaeus kävi myös tapaamassa pikkuserkkuaan lääketieteen tohtori Jean Jakob Europaeusta, Anders Josefin vanhempaa veljeä, joka todellisena valtioneuvoksena vietti eläkepäiviä maatilallaan.

Kurgaanihauta Tverin läänin Bježeskistä, missä Aspelin ja Europaeus suorittivat kaivauksia yhdessä. Yksityiskohta J.R. Aspelinin teoksesta ”Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta, osa 3”. Kirjan kuvat on originaaleista kuvannut: C. Nummelin, puulle piirtänyt: E. Jacobson.

D.E.D Europaeus ja viimeinen matka

Matti Äyräpää on muistellut Kalevalaseuran vuosikirjassa nro 2 Taneli Europaeuksen lähtöä viimeiselle matkalle. Keväällä 1884 ”Sipi” tuli Matin luokse niin sairaan näköisenä, että Matti päätti lähettää ukon Kirkkonummelle rauhalliseen paikkaan lepäämään ja saamaan ravitsevaa ruokaa. Lepotauon aikana Matti Äyräpää peri Taneli Europaeuksen kirjasaatavia 600 markan edestä. Kun Europaeus kuuli rahaa olevan tulossa, hän ei kehotuksista huolimatta malttanut enää pysyä maaseudulla. ”Jo seuraavana päivänä ukko kuitenkin istuutui maidonkuljettajan viereen ja tuli Helsinkiin. Kun hän ilmestyi huoneeseeni, hämmästyin nähdessäni entisen Sipi Europaeuksen terveyttä uhkuvana miehenä. Lihomistaan hän selitti innostuneilla sanoilla: ”Ajatteleppas, kolme kertaa päivässä ruokaa ja kahdesti kahvia!”

Matti Äyräpää yritti taivuttaa Sipiä palaamaan vielä maalle, mutta tämä ei millään malttanut, olihan Pietarissa vielä kirjastoja tutkimatta ja tietoja hakematta. Pietarissa odotti myös pantattu turkki, jonka Europaeus aikoi myydä rahoittaakseen tutkimuksiaan. Matkavalmisteluihin kuluu kuitenkin niin paljon rahaa, että Sipi joutuu nolona pyytämään sukulaispojalta vielä 10 penniä, että saisi laivassa ostaa aamukahvin. Matti Äyräpää antoi miehelle liikenevät rahansa, joitain kymmeniä markkoja ja pyysi häntä olemaan rasittamatta liikaa itseään.

Muutaman kuukauden perästä lokakuussa tuli sitten ilmoitus, että Taneli Europaeus oli kuollut. ”Arvattavasti hän oli saanut vakavan langettavataudin (=epilepsia) kohtauksen, liiallisesti rasitettuaan itseään”.

Kohta Suomen Pankin Pietarin konttorin johtaja Neiglick kirjoitti Äyräpäälle ehdottaen, että vainaja haudattaisiin isänmaan multaan. Matti Äyräpää ryhtyi tuumasta toimeen, kokoamaan rahaa kulujen kattamiseksi. Sillä aikaa Neiglick hoiteli Venäjän viranomaisilta luvan ruumiin siirtämiseen, ”Ja niin Taneli Europaeus palasi jälleen Helsinkiin”.

Mielenkiintoinen on muistelman viimeinen kappale: ”Erään suomalaisen kauppiaan asunnossa oli jonkinlainen porraskäytävän laajennus, josta Sipi oli erottanut suojusseinällä itselleen pienen huoneen. Sieltä löytyi säkki – muuten 100 ruplan hinnalla lunastettu -, joka sisälsi hänen kirjeitään, kirjojaan ja muistiinpanojaan. Ne annoin sitten J.R. Aspelinin huostaan.”

D.E.D. Europaeus haudattiin toistamiseen 4. joulukuuta 1884 Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Myöhemmin viereisellä haudalla viimeisen leposijansa saivat Matti Äyräpään velipuoli Anders Theodor Europaeus sekä hänen poikansa Aarne Äyräpää perheineen.

Savo-karjalaisen osakunnan pystyttämä D.E.D. Europaeuksen hautamuistomerkki. Viereiseen hautaan on haudattu mm. arkeologi Aarne Äyräpää. Kuva: TW.

*
Artikkeli on julkaistu alun perin Hiisi-lehden numerossa 2/2015 sekä muutamin tarkennuksin A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomissa 2/2016 (poistettu väärä väittämä, että A.J. Europaeus ei olisi koskaan oppinut kunnolla suomea ja lisätty tapaaminen J.J. Europaeuksen kanssa Tverissä).

Lähteet:
J.R. Aspelin: Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta 3, Rauta-aika: mordvalaisia, merjalaisia ja vepsäläisiä muinaiskaluja. Helsinki/Pietari/Pariisi 1879.
Jaakko Ignatius: Jäsen n:o 1: Matti Äyräpää 1852-1928. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1/2006.
Torsten Edgren: Europaeus ja muinaistiede. Matti Kuusi, Pekka Laaksonen, Senni Timonen (toim.): D.E.D. Europaeus. Suurmies vai kummajainen. Kalevalaseuran vuosikirja 67. SKS 1988.
Heikki Waris: Savo-karjalaisen osakunnan historia I. 1833-1852. WSOY, 1939.
Martti Ruutu: Savo-karjalaisen osakunnan historia II. 1857-1887. WSOY, 1939.
Veli-Matti Autio: Roudan aika. Savo-karjalaisen osakunnan historia III. 1888-1905. WSOY, 1997.
Matti Äyräpää: Muistelma Taneli Europaeuksesta. Lähtö viimeiselle matkalle. Kalevalaseuran vuosikirja 2, 1922.

Yksityiskohtia vepsäläisestä esineistöstä J.R. Aspelinin teoksesta ”Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta, osa 3”. Kirjan kuvat on originaleista kuvannut: C. Nummelin, puulle piirtänyt: E. Jacobson.

Kansikuva J.R. Aspelinin teoksesta ”Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta, osa 3”. Kirjan kuvat on originaaleista kuvannut: C. Nummelin, puulle piirtänyt: E. Jacobson.