Sotilaita asutuksen keskellä

Kuvassa Eläintarhan kansakoulun oppilaita 1910-luvulla. Luultavasti yksi lapsista on Anton Vilénin serkku Saima Toivonen, sillä kuva on hänen tyttärensä Virva Viinoksan kokoelmista.

Helsinki oli tärkeä tukikohta Venäjän armeijalle ja sotilaita virtasi kaupunkiin sitä enemmän mitä kauemmin sota jatkui. Yhä uusia rakennuksia otettiin sotilaskäyttöön. Myös Helsingissä kaupunkimaantiede muuttui, kuten sotatilan vuoksi kaikkialla Euroopassa, kun sotilaita ilmestyi yhä enemmän asutuksen keskelle. Armeija tarvitsi lisää tilaa, paitsi sotasairaaloiksi, niin myös majoitus- ja harjoituskäyttöön. Koulurakennukset sopivat tarkoitukseen hyvin. Lukuvuonna 1916-1917 kuusi koulurakennusta oli jo luovutettu armeijalle. Yksi niistä oli Eläintarhan kansakoulu, joka valmistui ja otettiin koulukäyttöön jonkin verran keskeneräisenä marraskuussa 1915, mutta 1916 maaliskuussa se jouduttiin luovuttamaan sotilasmajoitukseen. Eläintarhan kansakoulua kävivät myös isoenon serkkutytöt, Aune ja Saima. Koulumatkat pitenivät ja koulua käytiin muun muassa Kallion kirjastossa ja Säätytalolla.

Alkukeväästä 1916, kun kävin enon perhettä tervehtimässä, huomasin Aunen ja Saiman itkettyneet silmät. Tytöt olivat päässeet edellisenä syksynä aloittamaan koulunkäynnin vastavalmistuneessa Eläintarhan kansakoulussa, Aune kolmannella ja Saima ensimmäisellä luokalla. Tytöistä uutuuttaan kiiltelevä iso, jyhkeä punatiilinen koulu oli aivan ihana, melkein kuin satulinna. Maaliskuussa Eläintarhan koulu muutettiin sotilasmajoituskäyttöön ja kaikki oppilaat häädettiin pois muihin tiloihin.

– Tytöt menivät katsomaan vanhaa kouluaan ja näkivät, kuinka venäläinen sotilas ratsasti korskeasti portaita ylös, suoraan sisälle aulaan. Heidän hienon koulunsa häväistys tyttöjä tässä itkettää, Hatti-eno selitti.

Venäjän Helsingin edustalla majaa pitävä Itämeren laivasto oli myös näkyvä merkki siitä, että jossain käytiin kiivasta sotaa, missä Suomikin oli välillisesti osallisena. Pienempien alusten ankkuripaikka oli ympäri vuoden Kruunuvuorenselän ympäristön satamissa. Suuret alukset, taistelulaivat ja risteilijät, olivat sulan veden aikaan ankkurissa kauempana ulkoredillä, Vallisaaren ja Santahaminan eteläpuolella. Talvisin nekin ankkuroitiin Kruunuvuorenselän pohjoispuolelle, Hylkysaaren ja Katajanokan edustalle ja silloin epämääräisen pelottava väkivallan uhka tuli lähemmäksi, helpommin aistittavaksi.

Katukuvassa venäjän armeijan sotilaat näkyivät ja kuuluivat. Tyttöjä, jotka riiustivat sotilaiden kanssa, kutsuttiin kitkerään sävyyn ”ryssän morsiamiksi”.

Talous kävi kuumana ja hinnat kohosivat. Elintarvikkeiden hinnat nousivat pilviin, ja niin hintoja kuin kauppaa alettiin säännöstellä. Ja niin kuin aina säännöstelyn seurauksena, mustan pörssin kauppa rehotti. Varsinaista pulaa ei kuitenkaan vielä ollut mistään, rahat riittivät kun töitä riitti. Patterityöt toivat yhä lisää nuoria miehiä maalta Helsinkiin. Suurin osa tuli vapaaehtoisesti, mutta osa velvoitettiin pakosta tekemään vallituksia jonkun aikaa. Ei välttämättä Helsingissä, patteritöitähän tehtiin Kustavista Etelä-Karjalaan ja Hämeeessäkin. Huhujen mukaan niissä töissä kaikki pistivät valtion rahoja omiin liiveihinsä.

– Ajomies saattaa vetää kuormaa ilman purkausta koko päivän, pääasia, että saa kuormalappuja pomolta, joka saa jakamistaan lapuista oman osuutensa, tiesi yksi.

– Kyllä niin on tosi, vahvisti toinen. – Sörkän miehillä on rahaa ja markka pyörii.

*
Pääasialliset lähteet: TMT 152:2383 TA; Nyström Samu (2013): Helsinki 1914-1918. Toivon, pelon ja sekasorron vuodet. Minerva, Helsinki.

Yksi vastaus artikkeliin ”Sotilaita asutuksen keskellä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *